
I
Tampereen Yliopisto
Kieli- ja käännöstieteiden laitos
Ranskan kieli
Pro gradu -tutkielma: Le principe de dé-différenciation dans La Chevelure de Charles
Baudelaire
Tekijä: Räisänen, Kalervo
Vuosi: 2009
Sivumäärä: 63
Belgialainen retoriikkaa tutkiva ryhmä Groupe µ on esittänyt, että runokielen yksi
erityispiirteistä on sen taipumus « kumota erilaisuuksia ». Pro gradu -tutkielmassani
tarkastelen tämän ilmiön luonnetta ja sen ilmenemistä Charles Baudelairen runossa La
Chevelure.
Työn tärkeimpänä teoreettisena pohjana toimivat Groupe µ:n teokset Rhétorique
de la poésie ja Rhétorique générale, jotka käsittelevät ennen kaikkea retoristen figuurien
ja runouden välistä suhdetta. Tämän lisäksi sovellan tutkielmassani muun muassa
jakobsonilaista poetiikkaa sekä ranskalaisen Jean Cohenin teoksia.
Runoudessa erilaisuuksien kumoaminen ilmenee sekä kielellisen muodon että
merkityksen tasolla. Jean Cohen on esittänyt, että luonnollinen kielenkäyttö noudattaa
muodon tasolla erilaistamisen periaatetta: turhaa toistoa ja toistoon perustuvia figuureja
yritetään välttää. Säkeinen runous, jonka normi perustuu toistoon, noudattaa siis
vastakkaista periaatetta. Groupe µ:n mukaan runous pyrkii kumoamaan erilaisuuksia
myös merkityksen tasolla. Tärkeimmän tekstissä olevan opposition kumoamista
kutsutaan välitykseksi (médiation).
Työni ensimmäisessä osiossa tutkin toistoon perustuvia figuureja eli
parallelismeja. Runomitan, taukojen, äänenpainojen, loppusointujen sekä typografisten
figuurien kvantitatiivinen tutkimus on osoittanut, että Baudelaire noudattaa runossa
tarkasti klassisen aleksandriinirunouden konventiota ja poikkeaa niistä useimmiten
tyylisyistä. Tutkimus paljasti lisäksi, että runossa on myös ei-konventionaalisia
syntaktisia ja foneettisia parallelismeja. Osa näistä toistoista vahvistaa runon
tavanomaisia parallelismeja esimerkiksi lisäämällä alkusoinnun säkeisiin, joissa on
sama loppusointu.
Työn toisessa osassa tutkin välitystä. La Chevelure -runossa välitys pyrkii
kumoamaan inhimillisen (isotopia anthropos) ja kosmiseen (isotopia kosmos) välisen
opposition, ja sillä on kaksi eri ilmenemismuotoa. Näistä ensimmäinen on retorinen
välitys, joka perustuu mahdollisuuteen lukea jokin elementti kummissakin isotopioissa.
Tästä hyvä esimerkki on metafora aromaattinen metsä, jolla on sekä kirjaimellinen että
kuvaannollinen merkitys (’aromaattinen metsä’ ja ’hiukset’). Troopit kuten metafora ja
metonymia kumoavat aina semanttisen opposition, jonka mukaan A ei ole ei-A.
Välityksen toinen muoto on nimeltään diskursiivinen välitys, ja se tapahtuu runon
lineaarisella akselilla, kun jostain elementistä sanotaan jotain, joka on ristiriidassa sen
merkityksen kanssa (esim. lauseessa Päivä on yö). Se ilmenee myös rakenteissa, jotka
eivät noudata elementtien normaalia distribuutiota eli jakaumaa (esim. adjektiivi
nominilausekkeessa kaihoisa Aasia). Tutkimus on osoittanut diskursiivinen välityksen
olevan runossa yleisempi ja rikkovan etenkin elementtien jakaumaa.
Asiasanat: Charles Baudelaire, runous, aleksandriinirunous, formalismi, retoriikka,
retorinen kirjallisuudentutkimus, figuuri, parallelismi, välitys, strukturalismi,
tekstilingvistiikka, Groupe µ, Jean Cohen, Roman Jakobson