Tiivistelmä – Abstract
Tutkimus vertaillee Charles Baudelairen runokokoelman Les Fleurs du mal (1857) kahdessa suomennoksessa (Yrjö
Kaijärvi 1962, Antti Nylén 2011) käytettyjä käännösstrategioita. Käännösstrategiat on jaettu Andrew Chestermanin
luokituksen mukaan kolmeen pääkategoriaan (kieliopilliset, semanttiset ja pragmaattiset strategiat). Jokainen
pääkategoria on jaettu kymmeneen alaluokkaan. Työn tavoitteena on selvittää käännösstrategioiden käytön eroja ja
yhtäläisyyksiä 1900-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun suomalaisissa runokäännöksissä. Tutkimuksen korpus
käsittää vain molemmissa käännöksissä esiintyvät runot. Suomennokset sisältävät yhteensä 2163 käännösstrategiaa.
Johdanto esittelee runouden kääntämisen erityispiirteitä sekä Chestermanin teorian käännösmeemeistä ja
käännösstrategioiden luokittelun, johon analyysi perustuu. Korpuksen 2163 strategiaesiintymästä 961 (44,4 %)
esiintyy Kaijärven käännöksessä ja1202 (55,5 %) Nylénin käännöksessä. Kolmesta pääkategoriasta suomentajat
ovat käyttäneet eniten kieliopillisia strategioita. Niitä esiintyy yhteensä 1097 kertaa, joista 512 (46,7 %) Kaijärven
käännöksessä ja 585 (53,3 %) Nylénin käännöksessä. Semanttisia strategioita puolestaan esiintyy toiseksi eniten,
yhteensä 690 kertaa, joista 272 (39,4 %) Kaijärven suomennoksessa ja 418 (60,6 %) Nylénin suomennoksessa.
Vähiten on käytetty pragmaattisia strategioita, joita esiintyy yhteensä 376 kertaa. 176 (46,8 %) käytetyistä
pragmaattisista strategioista esiintyy Kaijärven käännöksessä ja 200 (53,2 %) Nylénin käännöksessä.
Tyyliltään suomennokset eroavat eniten siinä, että Kaijärvi on pyrkinyt säilyttämään alkuperäisten runojen
sonettimuodon, säkeet ja riimit, kun taas Nylén ei käännä sidottuun mittaan. Nylén korostaa helppolukuisuutta
erityisesti suomenkielisen lukijan kannalta. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että suomentajat lähestyvät
käännöksiään eri näkökulmista. Kaijärvi painottaa Nyléniä enemmän runojen alkuperäisen muodon säilyttämistä.