Tiivistelmä – Abstract
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka ranskan kielen morfologinen futuurirakenne esitetään
suomenkielisissä käännösteksteissä. Kontrastiivisen asetelman tekee mielenkiintoiseksi se, että
morfologinen futuuri puuttuu suomen kielestä kokonaan. Näin ollen kääntäjän on käytettävä muita
keinoja futuurisen aspektin ilmaisuun.
Tutkielman korpuksen ranskankielinen osa koostuu kymmenestä Guy de Maupassantin vuosina 1881–
1890 ilmestyneestä novellista. Käännöskorpus sisältää kolmen kääntäjän, Reino Hakamiehen, Elina
Hytösen ja Annikki Sunin, suomennoksia, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1960–1983. Ranskankielinen
korpus käsittää noin 36 668 sanaa, suomenkielinen noin 25 145. Futuurilöydöksiä on yhteensä 102.
Ranskankielisen alakorpuksen futuuriesiintymät jaoteltiin aikamuodon ja semanttisen arvon perusteella
noudattaen Grevissen ja Goossen kategoriointia. Tulevaan aikaan viittaamisen lisäksi futuuri voi ilmaista
mm. käskyä, kohteliaisuutta ja olettamusta. Suomenkielisen alakorpuksen kategorioinnissa
käännösvastineet luokiteltiin kymmeneen ryhmään, jotka perustuvat Hakulisen et al. Iso suomen
kielioppi -teoksen luokitteluun suomen kielen futuurin ilmaisemiskeinoista.
Korpuksessa esiintyvät ranskan morfologisen futuurin vastineet ovat (yleisimmästä harvinaisimpaan)
indikatiivin preesens, lisätty modaalinen apuverbi, konditionaalin preesens, lisätty ajanmääre, indikatiivin
perfekti, imperatiivin preesens, nominaalirakenne, merkitykseltään futuurinen verbi, idiomaattinen ilmaisu
sekä futuuriseksi perifraasiksi nimitetty kolmannen indikatiivin illatiivi. Korpuksesta ei noussut esiin
merkittäviä kääntäjien välisiä eroja vastineiden käytössä.
Hypoteesin mukaisesti suurimman futuuri-ilmausten suomenkielisen vastineryhmän muodostavat siis
indikatiivin preesensmuotoiset vastineet. Tutkimuksen yhtenä tuloksena voidaan kuitenkin pitää futuurin
vaihtoehtoisten ilmaisukeinojen ja käännösmuotojen laajaa kirjoa.