
TAMPEREEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ
Kieli- ja käännöstieteen laitos
Ranskan kieli
Pro gradu -tutkielma: Disparition du passé simple en français oral
Tekijä: Hanni Halonen
Vuosi: 2007 Sivumäärä: 62+1
Kieli ei ole staattinen kokonaisuus vaan se käy läpi jatkuvaa muuttumisprosessia. Pro gradu -
työssäni tutkin ranskan kielen passé simple -aikamuodon katoamista puhekielestä ja käyn läpi
tämän muutoksen vaiheita ja syitä. Erityisesti tavoitteena on selvittää milloin passé simple on
lopullisesti kadonnut puheesta ja missä yhteyksissä sitä on viimeksi esiintynyt suullisessa
käytössä. Tutkimuksessa analysoin 1800-luvun puolivälin jälkeistä kirjeenvaihtoa, sillä
kyseinen ajankohta on aikaisempien tutkimuksien mukaan ollut passé simple -muodon
viimeisiä esiintymisaikoja arkipuheessa. Kirjeenvaihto on valittu tutkimusmateriaaliksi siitä
syystä, että aitoa puhetta ei ollut mahdollista saada käsiteltäväksi, ja kirjeissä käytetty kieli on
yksi puhuttua kieltä lähimpiä olevia tekstin muotoja.
Passé simple oli muinaisranskassa ainoa aikamuoto, jota käytettiin preteritinä. Lisäksi passé
simple -muotoa käytettiin progressiivisessa ja kuvailevassa tarkoituksessa. Passé composé -
muotoa, jota aiemmin käytettiin vain perfektinä ja prosessien lopputulosta kuvattaessa, on
kuitenkin 1100-luvulta lähtien alettu käyttää puheessa myös preteritinä. Puhekielessä se on
ajan myötä jopa syrjäyttänyt passé simplen preteritin yleisimpänä muotona. Passé simplen
käyttö on puolestaan vuosien saatossa rajautunut vain preteritiin ja nykyään sitä löytyy enää
ranskan kirjakielessä, jossa sitä esiintyy passé composé -muodon ohella.
Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että passé simple on säilynyt pisimpään
kiinteämuotoisissa ilmaisuissa, kuten passiivirakenteessa ja tietyissä sanontatavoissa.
Kuitenkin on selvää, että aikakaudella, jota tutkimuksessa käsitellään, passé simple on
spontaanissa käytössä ollut jo huomattavasti harvinaisempi kuin passé composé. Passé simple
-muodon käyttö ei vaikuta olleen sitoutunut mihinkään tiettyyn verbiluokkaan, tai vain
tiettyihin verbeihin, mutta se on ollut rajoittunut lähinnä yksikön kolmanteen persoonaan,
joskin muotoa löytyy jonkin verran myös yksikön ensimmäisessä ja monikon kolmannessa
persoonassa. Passé composé puolestaan on ollut käytetyin yksikön ensimmäisessä
persoonassa, mutta sen käyttö on yleisesti ottaen tasaisempaa eri persoonien välillä kuin passé
simple -muodon. Mitä tulee aspektiin, passé simple- ja passé composé -muotojen käyttö ei
aineistossa noudata mitään yhtenäistä linjaa, vaikkakin vastaa kieliopillisia normeja.
Aikamuodon valinta vaihtelee suuresti riippuen lähinnä eri kirjoittajien tottumuksista ja
tavoitteista. Voidaankin olettaa, että passé simple ei 1800-luvun loppupuoliskolla ollut vielä
täysin kadonnut puheesta, sillä muutoin sen esiintyminen aineistossa olisi aspektin suhteen
paljon systemaattisempaa ja selkeämmin rajattua.
Asiasanat: passé simple, passé composé, ranskan kieli, puhekieli